Let's play suicide

Oon tuijottanut tätä tyhjää ruutua liian kauan. En osaa kirjottaa, koska en tiedä mitä haluaisin kirjoittaa. En osaa ottaa itsestäni selkoa, enkä muutenkaan tiedä, mitä oikeasti haluaisin.

Mun koko vartalo on täynnä suuria ja vähän pienempiä mustelmia. Ahdistun ja havahdun puhelimen tärinään. Poika tekstaa mulle. Ahdistun lisää. Mun pitäisi mennä sinne huomenna. Juhannuksen kunniaksi. Kaljaa ja jotain muuta. Poika pyys mua tänäänkin sinne. En uskaltanut mennä, en yksin, en todellakaan. En edes haluaisi, kai? Hetki sitten käytiin siellä kaverin kanssa tupakilla, ihan nopeasti vain. Vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin kaikenlaista tyhmää.

Oon syönyt tänään mansikoita, muutaman herneen ja karkkia (karkkia ihan liikaa..) Lisäks oon juonut noin puolitoista desiä sellasta minttusuklaan makuista frezza mokkaa ja liikaa energiajuomia. Kaloreista ei hajuakaan, mutta noiden karkkien takia hipoo varmaankin jo peruskulutusta. Onko kliseistä sanoa, että huomenna menisi paremmin? ON..

Jo viittä lukijaa kiinnostaa mun turhat ja tylsät angstailut. Kiitos! ♥