Let him soothe your soul, just take his hand

En oo taaskaan kirjottanut viikkoon, sori siitä. Mulla ei oo vaan yksinkertaisesti ollut aikaa tälle blogille, tietokoneelle eikä ees kotona lagaamiselle. Oon ollut töissä, nähnyt kavereita, ihmisiä ja muita. Mulle kuuluu hyvää tai no parempaa, tunnen itseni aika normaaliksi enkä mä enää edes ajattele silleen toistuvasti että omfg oon läski yhyy. Koska nyt mulla on elämä. Muukin elämä kuin tä blogi, kotona angstailu ja se liika peilin edessä seisoskelu. Mun ympärillä on enemmän ihmisiä kuin koskaan ja bloah. Antaa noitten kuvien puhua puolestaan.

Kirjoittelen kyllä varmaan aina välillä vielä kuulumisia tänne, mutta muuta mä en osaa vielä sanoa. Nauttikaa kesästä ja lämmöstä, luv u! ♥

She's ripping wings off of butterflies

En jaksais elää enää sekuntiakaan.

En mennä huomenna töihin enkä herätä enää aamulla. Mä olen ruma ja täynnä hyttysenpistoja. Joka paikkaan sattuu, kävi pikku äksidentti eilen mopoillessa.

Poika kysyi tänään mitä mulle kuuluu, kerroin sille eilisestä ja aika hassua - se oli huolissaan musta. Enemmän kuin kukaan muu. ''Mitä sul kävi? Ootko kunnos? Koita jaksaa?'' Sen suusta kuultuna toi oli tosi outoa, koska se ei koskaan ota mitään asiaa ns. vakavammin. Se pyys mua niille, mutta mun piti sanoa, etten pääse koska toi mopo tosiaan on kappaleina tuolla autotallissa. Huomenna pitäisi maalailla sitä ja muutenkin laittaa katteita takas paikoilleen.

Mutsi ei oo puhunut toistaiseksi vielä ainakaan mitään siitä, että se ois löytänyt mun vaakani ja ihan hyvä niin vain.

Oon syönyt tänään kaks litraa vaniljajäätelöä ja tunnen miten oon lihonut. Itsekuriton paska, vaakalakko ens maanantaihin asti saattais olla paikallaan? Mulla on äärimmäisen turha olo just nyt, toivottavasti aamu tuo tullessaan jotain parempaa..

F*CK!

Sori etten oo jaksanut vähään aikaan kirjotella. Mulla on vaan ollut niin tylsä elämä, ettei oo tapahtunut oikein mitään. Nyt kuitenkin ajattelin tulla kertomaan, että oon in deep shit. Olin päivällä kaupungilla kavereiden kanssa ja mutsi oli päättänyt sinä aikana etsiä mun kaapista jotain laukkuaan.

No laukkuaan se ei löytänyt vaan sen sijaan mun vaakani. Mun mustan vaa'an mihin mä olin liimaillut kannustuslauseita ja kaks kuvaa langanlaihasta Nicole Richiestä. Mä olin piilottanut sen vaa'an aamulla kaikkien rojujen taakse, niin ettei sitä edes näkynyt sieltä. Nyt kun katsoin kaappiini, koko sen järjestys oli muuttunut. Vaaka oli päällimmäisenä ja mutsi ei oo puhunut mulle vielä mitään. Ärsyttää ja ahdistaa ihan vitusti. Asiaa auttaa kuitenkin toivottavasti ehkä vähän se, että oon viime päivinä syönyt sen nähden aivan helvetisti. Ben&Jerry'siä, muita jätskejä, suklaata yms yms yms! Kalorit taivaissa ja niin pois päin.

Jos se ottaa asian ''miksi sulla on vaaka kaapissa'' puheeksi niin mitä vittua mä sille sanon, mä en oikeasti tiedä enkä osaa edes keksiäkään. Pelottaa jokseenkin. Mutsi pliis älä sano mitään ikinä jooko?

I'm sitting here alone up in my room and thinking about the times that we've been through

Tuntuu turhalta, miten mun mielialat voikaan vaihdella niin paljon. Mun ympärillä on onnellisia ihmisiä ja välillä niiden hyvä olo huokuu muhunkin. Välillä taas mikään ei tunnu miltään, kaikki on vaan sitä samaa harmaata massaa ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu uudelta myrskyltä.

Mä kävelen kaupungilla ja katselen ympärilleni. Toisella puolella katua mun kanssani samaan tahtiin kävelee yks onnellinen pari. Ne pitää toisiaan kädestä kiinni, toinen kuiskaa jotain toiselle ja sitten ne pysähtyy. Ne on lähekkäin ja onnellisia. Mä käännän katseeni muualle, koska en halua laskea mielialaani enää yhtään alemmas.

Musta tuntuu, etten mä ansaitse enää mitään. En hyvää mieltä, en kavereita, en yhtään mitään. Mä olen huono ihminen ja ehkä mun pitäisi vain kuolla pois.

Days feel like years when I'm alone

Mä ostin tänään uudet farkut. En edes muista koska käytin viimeksi farkkuja, viimeisen ikuisuuden päältäni on voinut bongata vain farkkulegginssejä ja muita ohuita vaatteita. Mä olen suuri, farkkujen kokolappukin sen jo kertoo. Mä olen liian suuri, valtava. Ja yhä valtavammaksi mut vain saa noiden farkkujen väri. Ne ovat vaaleat, vaalea värihän tunnetusti vaan suurentaa. Ne on ehkä hieman liian piukatkin mulle. Mä toivon ja yritän parhaani mukaan, että kesän jälkeen näyttäisin niissä edes hieman paremmalta ja että ne edes vähän roikkuisivat mun päälläni.

Mun on pakko laihtua, koska mä en halua näyttää enää tältä kesän jälkeen. Enää hieman päälle kuukausi ja mun pitäisi astella iloisena ja itsevarmana uuteen kouluun. Antaa ihmisille edes jokin muu ensivaikutelma kuin se, että moi olen läski angstikikkare ja en varmasti puhu kenellekään nyt, koska syön.